Minä olen

Wau! Mä voin olla vaikka mitä jos vaan haluun olla. Mikä mahtava fiilis kun tajuu, että voin tuoda auraani kaikki ne asiat mitä oikeasti tahdon tuoda siihen. Voin itse päättää mitä tuon elämääni. Musta tuntuu, että maailmassa virtaa nyt ylimahtava energia ja se auttaa meitä löytämään sisäistä jumalaamme.

Kävin  Mika Peltolan järjestämässä meditaatio/kanavointi-illassa missä Kati Susiaho kertoi hänen "oivalluksestaan". Kati kertoi siitä mitä me itse luodaan ja mitä me ollaan. Illan teema oli "Minä olen". Kaikki ne asiat mitä haluamme olla, ovat asioita mitä emme ainakaan ole. Mutta jos tooosi kovasti halutaan olla jotain muuta/uutta se alkaa olee osaa elämää ja yhtäkkiä huomataankin, että me olemme jo sitä. Me vedämme sitä omaan auraamme. Mut parhaimmat fiilikset sain kun Mika kanavoi näitten ajatusten jälkeen ryhmän energioita ja vei meidät huikealle matkalle kohti itseämme.

Mä oon tosi kauan etsinyt itsestäni sitä tiettyä polkua, sitä tiettyä ovea joka johdattaa minua kohti omaa valoani ja sitä mitä olen. Musta on tuntunut, että olen seissyt sumun keskellä ja etsinyt vimmatusti omaa polkua kohti itseäni. Tämä sumu on ollut kaikkia näitä mun ympärillä olevia esteitä. Kaikki asiat mihin olen keskittynyt. Esim. poikaani joka on nyt 7kk. Vaimoni joka on myös tarvinnut paljon tukea. Työni joka on välillä mielenkiintoista ja välillä todella puuduttavaa.

Mika sai tuona meditointillan ainakin mun energiani pumpattua niin täbölle, että en ajatellut mitään näitä esteitä, tätä sumua. Olin täysin uppoutunut omaan kehooni. Tunsin auringonpaisteen lämmön ihollani ja ruohon kosketuksen jaloissani, vaikka oltiin sisätiloissa. Olin todella vahvasti kosketuksessa äiti maahan (Gaiaan) ja omaan kehooni. Mika vei meidät matkalle kohti tätä omaa ovea. Yhtäkkiä kaikki sumu ympäriltäni hävisi ja löysin kauan etsittyä ovea. Tämä ovi oli pimeän tunnelin päässä ja oven raoista paistoi vahva valo läpi. Niin siistii! Löysin oveni! Tipautin jopa pienen onnenkyyneleen ja naurahdin kun huomasin löytäväni SEN oven. Se on aina ollut siinä! Olen aina tiennyt, että se on ollut tässä minussa, mutta en ole vaan löytänyt sitä koskaan. Nyt olen voinut päästää irti. Nyt olen vaan minä. Mika ohjasi ryhmää avaamaan ovea ja kulkemaan siitä läpi. Minä avasin oveni, ja kirkas valo sokaisi minut. Näin oven toisella puolella paljon henkiä (oppaita, esi-isiä tms.). Mulla ei kuitenkaan ollut pokkaa mennä viel oven toiselle puolelle. Haluan vielä varmistaa, että olen täysin valmis siihen. Nyt TIEDÄN, että se ovi on löytynyt. Tiedän miten pääsen sen luokse taas. JEEEE! Mä tiedän myös sen, että minä voin olla kaikkea sitä mitä haluan. Haluan vaan ensin valmistautua kunnolla ennen kun hyppään tähän matkaan. Haluan olla tarpeeksi kypsä tähän tulevaan. Tiedän, että kun astun tähän laivaan joka vie minut oman elämäni merelle, niin sit mennään lujaa. Sit mikään ei pysäytä mua enään :) Fileis. 

Taas kun sain nää asiat kirjoitettua niin tuli se sama huippu fiilis. Jess!!! 

Awaken

Ihan mahtava video jonka löysin Milin facebook sivuilta <3

Aamun ilonpisara

Aamulla ajoin autolla perusreittiä töihin. Aurinko paistoi kivasti pilvien välistä ja ulkona oli sopivat -2 astetta. Oli sellanen kirpsakka, kaunis aamu. Olin aika depikses, kun piti mennä ekaa kertaa töihin kolmen sairaslomapäivän jälkeen. Olin ollut vatsataudissa ja olo oli muutenkin aika väsyny. Seisoin auton kanssa valoissa ja huomasin kävelytiellä kaksi pientä tyttö, jotka ylittivät tietä. Tytöt oli n.10 vuotiaita. Toinen tytöistä yhtäkkiä vaan halasi sen kaveria hirveesti. Sitten molemmat nauroivat ja loikkivat eteenpäin käsikädessä. Vähän ajan kuluttua taas toinen antoi halauksen takaisin. Silleen sivusta halasi oikeen kunnolla. Molemmilla oli koulureput päällä, eli varmaan menossa kouluun. Vitsi että tuli hyvä fiilis kun näin niiten hyvän fiiliksen. Ne oli niin innoissaan toisistaan ja tästä päivästä...kaikesta. Tämä suuri ilo tarttui minuun ja sain ihan eri fiiliksen mennä töihin. Aloin iloita uutta päivää. Oli niin makee kokemus, että oli pakko kirjottaa siitä tänne. Tollaset pienet asiat voi muuttaa fiiliksen ihan depiksestä yltiö positiiviseksi :)

Tytöt pomppi ilosta ja nauttivat elämästä. Elämä on ilotsemisen arvoinen. 

F**K IT!

Tänään olin Kurrin kaa teehetkellä sen himassa. Eli istuttiin alas ja juotiin teetä ja jubailtii "henkeviä". Ihan kingi setti taas. On niin siistii kuunnella miten toisella menee ja mitä se on hiffannu maailman ja elämän meiningeistä. On myös siistii päästä ite avautuu ja kertoo mitä ite funtsii. Se on tosi tärkeetä et on joku kenen kaa voi jubailla ihan mistä vaan. Se on hyvä, että se toinen voi peilailla sulle sun omii juttuja. Yhessä voi sit miettii joillekkin ongelmille ratkaisua, tai näyttää oikeeta tietä. Ei tarvitse välttämättä löytää edes mitään ratkaisuja, vaan se jo riittää, että pääsee kertomaan mitä päässä pyörii. On jotenkin tosi vapauttavaa ja valottavaa käydä tollasia syvällisempi ajatuksia läpi jonkun frendin kaa. Siinä usein myös hogaa jotain uutta, tai frendi nostaa esiin jonkun uuden pointin mitä et ole ennen huomannut.

Tänään Kurri kertoi minulle jo toista kertaa Fuck it "menetelmästä". Homma menee jotenkin näin:
Jos tunnet ittees stressaantuneeks ja sul on kauheesti tekemistä, etkä jaksais tehä niitä...Fuck it! Onko kaikkea pakko tehdä? Fuck it! Jos sua alkaa ärsyttää joku homma...Fuck it!
En tiedä tajusitko. Katso tämä video, niin ehkä hogaat mitä meinaan.

Lisää aiheesta nettisivulta http://thefuckitway.com/

Jotenkin tää homma kuullosti heti aika hyvältä. Tuleehan siitä sellanen helpottunut olo kun tajuu, ettei kaikkea ole pakko tehdä. Tässä elämässähän pitäisi tehdä just sitä mistä saa hyviä fiiliksiä. Kun tulee liikaa hommia mistä tulee huono fiilis, niin voi kokeilla sanoa "Fuck it".

Ainakin ite aion kokeilla tätä :) We'll see. Kuten tossa videossa sanotaan. Jos homma ei toimi, niin Fuck it! Sit mietitään taas jotain muuta.

Kiitollisuuden helmikuu

Hehheh! Helmikuu meni ja mähän kirjoitin tänne aikasemmin, että yritän pitää ns. kiitollisuuden helmikuuta. Eli koko kuun aikana yritän mahdollisimman usein muistuttaa itseäni kaikista asioista mistä voin olla kiitollinen. Aina jos tulee joku ärsyttävä tilanne, niin voin miettiä niissäkin tilainteissa asioita mistä voisin olla kiitollinen. Onhan se turhaa olla tässä elämässä ärsyyntynyt tai vihanen ;). Ja miksi ei voisi olla kokoajan kiitollinen siitä, että saa elää täällä. Ei se nyt vaan kuitenkaan ole niin helppoa kun ego pompahtaa aina esiin ja alkaa sönkkää jotain ja pahentaa vaan tilannetta. Varsinkin sillo kun on ite väsynyt niin ei aina muista keskittyy ja ajatella positiivisti tai olla mistään koin kiitollinen. Eikä väsyneenä hogaa miten ego juonittelee. Eli ei olla tietoisia tilanteesta.

Ei se mulle ainakaan ole niin helppoa olla edes kokonainen kuukausi ilman tilannetta mistä ei tulisi negatiivisia tuntemuksia. Sehän on ihan siistii et välillä tuntee erillaisia tunteita. Välillä oon ärsyyntynyt ja pahalla tuulella ja välillä on tosi supa jees hyvä fiilis. Nää tunteiden muutokset tekee täst elämästä elämän. Mutta tässäkin kandee pitää mieles, että pitää olla tietoinen siitä, että kokee näitä erilaisia tunteita. Elämän kaikki tilanteet on "testailua" siitä kuinka tietoinen on. Kuinka tässä ja nyt on. Olohan tulee heti paljon paremmaksi ja pystyy handlaamaan tilannetta paremmin kun tiedostaa, että nyt on paha fiilis tai nyt alko ärsyttää. Kun näitä valaisevii hetkiä tulee ja tajuu tiedostaa tilannetta, niin ainakin ite tarviin pienen breikin siitä et pääsen tutkailee itteeni mikä tän negatiivisen latauksen aiheuttaa. Mehän teemme edelleen itse kaikki tilanteet itsellemme. Ei kukaan ulkopuolinen tule laittamaan suhun negatiivisia tunteita/ajatuksia. Ne ovat kaikki lähtöisin sinusta. Joten kun sua alkaa joku tilanne tai ihminen ärsyttää, niin parhaiten siitä pääsee kiinni, että on siitä tietoinen. Kun pääset siit hommast kiinni mikä sua ärsyttää, niin ongelman ratkominen on iisii.

Tiedostaminen on kaikki kaikessa. Voi olla kiitollinen joka hetkestä, mutta silloin täytyy olla myös täysin tietoinen jokaisesta hetkestä. Jos huonossa tilanteessa etsii vaan asioita mistä voisi olla kiitollinen, niin sehän on vähän niin kuin ignoorais sen huonon asian ja feikkaa sitä meininkii ja yrittää väkisin ajatella positiivisesti. Parempihan on, että ottaa sen tilanteen just sellasena kun se on ja on siinä tilanteessa ja hetkessä täysin tietoinen. Kaikki kokemukset rikastuttavat meitä. Hyvät ja pahat. Siitä voi olla fiiliksessä. Siks voi olla kiitollinen jokaisesta hetkestä. En ollut kiitollinen koko helmukuun ajan, mutta oon fiiliksissä just NYT ;)

Elämä on siistii. Kato nyt sitä!

Astangajooga

Aloitin joogaamisen reilu kuukausi sitten. Olen käynyt nyt alkeiskurssin läpi ja voin sanoo et Astangajooga on ihan mun juttu :) Aluksi ajattelin, että Astangajooga olisi sellasta venyttelyy ja meditointii... se on paljon enemmän. Hiki lentää, lihakset venyy ja paukkuu. Joutuu kokoajan keskittyy hulluna asanoihin (jooga asennot) ja muistaa pitää bandhat (lukot) ja hengittää ujjayi-hengitys. Se on niin siistii. Eniten mua tietenkin kiehtoo se, ettei se ei ole pelkästään "voimistelua" vaan, että se on tosi henkistä harjoitusta samalla. Astangajoogassa unohtuu helposti kaikki muu, kaikki huolet ja murheet. Siinä joutuu niin paljon keskittymään omaan itseensä ja omaan kehoon. Joogassa unohtuu aika. Siinä ollaan todellakin läsnä kokoajan, ollaan itsensä äärellä ;).  Joogassa pyritäänkin siihen, että mieli lepää ja keho tekee duunii. Ulos hikoillaan ja hengitetään mentaaliset ja fyysiset toksiinit. Sisään hengitetään energiaa ja voimaa.

Ostin Minä olen messuilta kirjan Astangajoogasta. Kirja on AstangaJooga Harjoitukset&Filosofia. Mitä enemmän uppoudun astangajoogan maailmaan sitä enemmän se alkaa mua kiehtoo. Voin sanoo että tää kirja on kyl tosi jees kans. Oon siis lukenu ihan alun vaan, mutta siinä selitetään niin hyvin mikä on astangajoogan "juttu". Lainaus kirjasta;
"Joidenkin mukaan astangajooga on soturijoogaa, ja että soturit käyttivät sitä valmistautuakseen taisteluun henkisesti. Tämä on erittäin surullinen väärinymmärrys. Ne, jotka ovat harjoittaneet astangaa todellisen kokemuksen kautta, ovat sen jälkeen väsyneitä ja onnellisia, eivät suinkaan valmiita taisteluun. Sen sijaan harjoittajan tekisi pikemminkin mieli haöata viholistaan ja täydellisen antautumisen kautta antaa tälle kaikki, mitä hän pyytää. Samalla hänelle voisi mahdollisesti jakaa käyttökelpoisia neuvoja sen suhteen, miten elämästä voi nauttia, ja ettei sitä tarvitse hukata sellaisiin typeryyksiin kuin aggressioon tai sodankäyntiin. Soturijoogaa ei ole olemassakaan. Sota ja jooga ovat toisensa poissulkevia, koska joogan ensimmäinen käsky on ahimsa, väkivallattomuus."


Suosittelen kaikille jotka diggaa liikkua ja meditoida. Tai oikeistaan suosittelen kaikille. Mä oon niin fiiliksissä täst astangajoogasta tällä hetkellä, että tekis kokoajan mieli tehä aurinkotervehdyksiä. Jokaisen joogahetken jälkeen on todella rauhallinen olo ja tuntuu että sielu on saanut ruokaa. On erittäin levollisessa tilassa ja hymyilyttää kokoajan. Astangajooga on minulle tosi terapeuttista ja hyvää. Joogassa löytää itsensä. Fileis!

Lukekaa tämä kirja!

Luin just Deepak Chopran kirjan "Buddha". Oli tosi siisti tarina prinssistä josta tuli Buddha. Ihan mieletön tarina. Mä oon niin fiiliksissä tosta kirjasta. Sitä kun lukee uppoutuu täysin Siddhartan elämään. Ohhohoh! Niin paljon viisauksia. Voisin hehkuttaa tätä vaikka kuinka paljon :) Kandee lukee.

Telepatia

Onkohan ihmisillä telepaattisia kykyjä? Mä ainakin uskon jotenkin siihen. Kun esim. just ajattelee jotain ihmistä ja kelaa et vois soittaa sille, niin samalla se ihminen soittakin sulle. Siitä tulee aina ihan hullu fiilis ja vastaa puhelimeen et "mä JUST ajattelin sua...telepatiaaa!". Voihan se olla sattumaakin, mutta kyl mä uskon et siinä on jotain telepaattista. Ja vauvojen ja äitien väliset suhteet ovat aika telepaattiset. Tästä oli just  tänään puhetta himassa kun meidän pikkupoitsu oli mamin kanssa osteopatialla, niin pikkunen reagoi kuulema aina kun äitiä hoidettiin. Kuulin myös sellaisen jutun et jollain koirilla ja omistajilla on telepaattisia connectioneita. Jos koiran omistaja on toisessa talossa ja koira toisessa ja omistaja ajattelee et lähtee nyt koiransa kanssa ulos lenkille. Omistaja lähestyy ovea ja kokoajan kelaa ulkoilua koiransa kanssa, niin koira siellä toisessa rakennuksessa heti ampasee ovelle häntää heiluttaen, innoissaan menossa ulos lenkille.

Uskon että maailmassa on paljonkin asioita mitä ei voida selittää. Se on niin siistii ku meillä on mystisiä asioita ympärillämme. Kaikki tällaset jutut tekevät ainankin mun elämästä tosi mielenkiintoisen. Mitähän se telepatia sit oikeen on? Itse kelaan et se ei ole sitä että toinen tietää mitä toinen ajattelee, vaan se on tunnetason homma. Ajatukset eivät kulkeudu, vaan se läsnäolon voima, tunne. Sama homma kun tunnet jos joku tuijottaa sua. Tai tunnet et joku seisoo sun selän takana, tai tunne kun et ole yksin huoneessa. Se on läsnäolon voima. Tunnet jonkun toisen läsnäoloa. Tämä kehittyy telepatiaksi kun tunne on tosi vahva ja tunnet mitä toinen tuntee. Tää on mun kelailut telepatiasta.

Kiitollisuus

Elämässä voi olla niin monesta asiasta kiitollinen. Ensinnäkin saadaan kaikki olla kiitollinen siitä, että saadaan elää täällä ihmeellisellä planeetalla. Sitä ei vaan aina muista olla kiitollinen niistä pienistä asioista. Itekkin valitan mitä ihmeellisimmistä jutuista. Oon tottunut aina kaikkeen hyvään ja kun ajoittain ei menekkään buenosti, niin alkaa valitus. Kauheeta voivottelua ja ärsytystä. Ei se kyllä koskaan ole auttanut asiaa.

Kiitollisuus on suuri voima. Ite aloin funtsii syvällisemmin sen voimaa. Kun teen esim. tietsikalla jotain duunii ja kone alkaa pätkii, tökki ja pykii, niin mua alkaa ärsyttää. Hidas peecee mistä ei ole mihinkään. Voisinhan mielummin olla kiitollinen vaikka siitä, että meillä on olemassa tietokoneita mitkä useimmiten kuitenkin helpottavat meidän elämää.

Yritänkin tästä lähtien muistuttaa itseäni joka aamu asioita mistä voisin olla kiitollinen. Kun olen onnellinen ja hyvällä tuulella, niin tuntuu siltä, että miten voisinkaa valittaa. Mulla on ihana elämä! Mutta silti alan helposti valitta jostakin ihan turhista asioista. Varsinkin väsyneenä elämä tuntuu vaikealta. Uskon, että jokaisella hetkellä voi kuitenkin olla kiitollinen jostakin.

Miksi ihmiset sitten valittavat? Miksi ei aina osata olla kiitollisia? Mitä hyötyä valittamisella on? Omalla kohdalla luulen saavani jotakin valittamalla. Tai EGONI luulee saavansa jotakin valittamalla. Kun joku homma on "päin mäntyä" niin luulemme, että asia korjaantuu valittamalla. Tai luulemme, että ainakin olo helpottuu valittamalla. Ei se valittaminen koskaa ole auttanut mitään.

Itse kokeilen nyt koko Helmikuun ajan kiitollisuuden voimaa. Voin raportoida tästä kuukauden päästä.  Eli joka kerta kun ärsyynnyn jostakin, tai tuntuu siltä, että tekis mieli valittaa, niin yritän löytää siitä tilanteesta jotakin mistä voisin olla kiitollinen. Koska tiedän, että minä teen kaikista tilanteista juuri sellaisia kun itse haluan. Eli miksi en voi mielummin olla kitollinen niistä positiivisista asioista, mielummin kun valittaa negatiivisista. Tämä vaatii aika moista läsnäoloa. Saa nähä miten jäbän käy :)

Katastrofi lähentää

Luin sunnuntaina lehteä ja siinä oli kuvia Haitin maanjäristyksistä, Australian tulvista ja Phuketista tsunamin jälkeen. Kuvista huomasin kuinka jengi auttaa toisiaan siellä. Toisilleen tuntemattomat ihmiset olivat toisilleen avuksi. Australiassa porukka yhdessä työnsi mutaa pois teiltä, Haitissa jengi roudas talojen paloja pois edestä jne. Muutenhan emme tyylii huomaa niitä jotka tarvitsevat apua. Kävelemme vaan ohi. Mutta kun joku katastrofi iskee, niin yhtäkkiä olemme kaikki samanarvoisia. Miten tämä normaalissa elämässä pääsee unohtumaan?
Näistä asioista tuli taas yks video mieleen missä puhutaan ihmisten myötätunnosta. Tässä on hyvä esimerkki miten ihmiset vaan kävelee apuaa tarvitsevan ihmisen ohi, mutta kun joku tekee aloitteen ja auttaa, niin muutkin tulevat siihen. Eli viesti tässä on se, että me kaikki voimme vaikuttaa. voimme tehdä aloitteen, niin muut tulevat perässä.

Eli just se, että mietimme taas ihan liikaa vaan itteemme. Olemme niin itsekeskeisiä, ettemme edes huomaa mitä ympärillä tapahtuu. Pitäisi itsekkin miettiä enemmän, että mitä voisin antaa, eikä mitä haluan. Uskon että kaikki jotka huomaavat että joku tarvitsee apua ja ei mieti itseensä liikaa, niin osaa auttaa. Uskon ihmisten hyvyyteen. Uskon että kaikki olemme pohjimmiltaan hyviä ja autetaan toisiamme. Jos vaan avattaisiin silmät ja katsotaan ympärillemme.

Yritän itekkin nyt olla liikaa ajattelematta itteeni. Kysyn iteltäni kysymyksen, mitä voin antaa, mielummin kuin mitä haluan. Haluan aina niin paljon. Nyt saa riittää. Mitä voisin antaa? Tähän kai liittyy se "herääminen". Tulla nykyhetkeen. Eikä keskittyä tulevaan ja menneisyyteen. Voin ainostaan vaikuttaa nyykhetkeen. Radio päälle. Maailma on parempi paikka jos vaan autetaan toisiamme enemmän :)

Suuresta innostuksesta älyttömään pettymykseen

Taas koin suurta pettymystä, kun asiat ei toiminutkaan niinku olin odottanu. Ostin videokameran, jonka piti olla superhyvä. Olin superinnoissani siitä :) Lähdin heti testailemaan sitä ja kävin läpi sen kaikki hienot ominaisuudet yms. Videokamera on kyllä edelleen ihan superjees, en lähe sitä tässä nyt dissaa. Se on joku Sonyn HD handycam. No mut eniwei, kun halusin ladata mun pelleilyt koneelle, niin Apple tietokoneeni ei voinut tuoda niitä. No aattelin tietenkin ensimmäiseksi, että löydän nopeesti  jonkun ohjelman netistä, millä se onnistuu. Fiilikset oli edelleen korkeella uudesta kamerasta.

Kun olin tunnin pyöriny netissä ja mitään viisasta vastausta ongelmaani en ollut saanut, niin alkoi pinna kiristyy... Huomasin että Sonyn videokamera on ajateltu käytettäväksi pelkästään PC-koneiden kanssa. Voihan peecee! Yritin vielä tovin löytää jonku ratkaisun mäkilleni, mutta tuloksetta. Sit luovutinkin, phuuuufff!

Yöllä, ennen nukumaanmenoa, heräsin taas yhtäkkiä tiedostuneeseen tilaan ja huomasin kuinka olin kiintynyt kameraan aivan hetkessä. Tulin takaisin nykyhetkeen ja tiedostin mitä minussa tapahtuu. En ollut aikaisemmin ollut yhtään läsnä, vaan ajatukseni olivat 100%:sti videokamerassa. Olin yli-innostunut juuri hankkimastani kamerasta ja voi sitä pettymyksen määrää, kun se ei sit toiminutkaan odotetusti. Kun en heti keksinyt ratkaisua, niin turhauduin. Tunsin suurta pettymystä, vihaa ja epäonnistumista. Keskityin aivan liikaa itse ongelmaan, enkä ongelman ratkaisuun. Aamulla löysinkin sitten jo ratkaisun keskittämällä kaiken positiivisen energiani siihen. Meinaan päivittää koko Mac OS 10.4:n uudempaan versioon eli 10.6:een. Tietokoneen muutkin ongelmat tulevat poistumaan ja lisäksi saan uusia mageita ohjelmia :). Ja vihdoinkin myös videokameran toimimaan koneeni kanssa. 

Huomasin siis tämän:

Älä kiinny liikaa mihinkään. Se mikä tuottaa suurta iloa, voi myöhemmin tuottaa suurta surua. Voit tietty olla ilonen asioista ja innoissasi, mutta pysy tietoisena ja nykyhetkessä. Olemalla tietoinen tiedostat, että tunteesi ovat vain tunteita. Tiedostamalla itsesi voit hallita myös tilanteen. Suru ja pettymys eivät ole sinä. Sinä et ole tunteesi etkä ajatuksesi. Olemalla läsnä voit keskittää energiasi ongelman ratkaisuun. 

Kuin herkkä radio

Kelasin taas tossa kun heräsin et ihminen on vähän niin kuin radio. Tai siis mul on joku ajatus et meil olis sellaset näkymättömät antennit päässä ja vastaanotetaan aina muilta signaaleja. Yritän itse nyt ainakin ajatella et voin säätää omaa vastaanotinta. Laittaa jonkun muotoisen suodattimen siihen. Tällä siis tarkotan sitä, että jos joku homma ärsyttää mua, niin asetan sen "kanavan" tai "taajuuden" pois. Jos joku tyyppi sanoo mulle jotain joka vähän ärsyttää mua, niin annan sen signaalin vaan pyyhkästä ohi. Voihan sitä tiedostaa mitä se jätkä sanoo, mut ei mun tarvii reagoida siihen. 

Tuli radio mieleen kun ajattelin esim. auton radiota. Jos laitan Bassoradion soimaan, niin olishan se aika ärsyttävä jos oman auton radio kokoajan ottaisi muilta kanavilta signaalia. Just ku tulee se hyvä biisi, niin pamahtaisi joku Sputnik päälle (argh!). Eli jos vois itekkin asettaa omaa vastaanotinta niin että se aina vastaanottaisi niitä asoita jotka on sulle hyväksi. En kelannu et pitäisi ignoorata muiden juttuja kokonaan jos ei kiinnosta, mut et osais vaan pyyhkästä ohi niitä juttuja mitkä ärsyttä ja tiedostaa niitä. Vai olisiko se sitten oman radion herkkyyden säätämistä? 

Toinen mikä olisi kyllä hyvä olisi, että oma radio päässä lähettäisi korviin jotain kohinaa tai muuta jos se ei ole päällä. Eli joku joka aina muistuttaa että "hei! sä et oo nyt läsnä!". Aina sillon ku ego ottaa vallan ja alkaa kelaa et mua ottaa nyt toi juttu päähän yms. niin alkais kohina. Kaikki asiathan mitä tunnemme ja kelaamme on meidän omaa tuotosta kuitenkin. Siihen kohinaan aina heräis ja taas ottais tilanteen haltuun ja tiedostaa että tämä reagointi ei ole oma itseni, vaan egoni. Tiedostaminen mulle on just sitä et on kokoajan hereillä mitä itessä tapahtuu. Tiedostaa omaa itseensä. Tiedostaminen tapahtuu myös oman itsensä ulkopuolella. Tiedostaminen on sitä kun se radio/vastaanotin on päällä. Jos ei tiedosta, niin radio on pois päältä, ja kohina alkaa. Se onkin hankalaa kun pitäisi osata tiedostaa kokoajan mitä tapahtuu minussam ja mun ulkopuolella. Pitää radio päällä mutta ei kuitenkaan ota kaikkia signaaleja vastaan vaan laittaa itelle just sen hyvän kanavan päälle. Sen mistä aina tulee jotain hyvää musaa. 

We are all one

Tänään luin Dalai Laman kirjoitusta Facebookissa.
Oli mielestäni hyvä teksti. Tykkäsin erityisesti kun hän kirjoitti siitä kuinka meidän täytyy ongelmien tullessa keskittyä enemmän ongelman ratkaisuun eikä itse ongelmaan. Jos ongelmalle ei löydy ratkaisua, niin älä silloinkaan murehdi ongelmasta, koska sille ei voi tehdä enään mitään. Viisasta, eikö nii? Tästä tuli jotenkin myös mieleen jenkkidokkari The Secret. Siinä puhuttiin paljon "law of attractionistä". Kuinka sä vedät itseesi kaikkii asioita/tapahtumia mitä ajattelet/tunnet kuin magneetti. Kuinka positiivisella ajatuksella ja tunteella saat lisää hyvää itsellesi. Ja tietenki vice versa. Mielestäni tässä toimii hyvin esimerkki kuinka parkkeeraat auton jonnekkin stadiin ja sä mietit kuinka sua ärsyttäis jos siinä olis parkkisakko kun tuut takaisin. Sä mietit, ja keskityt siihen tunteeseenkin mitä parkkisakko sulle tekisi. Kun tuut takaisin autolle huomaatkin että tuulilasin ikkunalla onkin parkkisakko (dääm) ja sit sanot vielä "no tietenkin!". Näin on ainakin käynyt mulle. Mutta jos on hyvällä tuulella ja miettii kuinka saa asiat hoidettua stadissa jouhevasti ja palaa autolle ja ajaa sit kotiin, ja mielessä ei käykään sakkolappu, niin AVOT... Ei sakkolappua :).


All that we are is the result of what we have thought.
- Buddha

En ole mikään buddhalainen, enkä  tiedä siitä vielä niin paljon, mutta buddhalainen elämänfilosofia on mielestäni kaunis. Heillä on vahvasti se ajatus että  me kaikki olemme yhtä ja antamalla enemmän, myös saa enemmän. Tämä on siis mitä olen ymmärtänyt. Olen huomannut että suomalaiset eivät ole aina niin avuliaita ja aina mieti samalla tavalla. Keskitymme liikaa itteemme. Keskitymme omaan suoritukseemme. Miksi meidän pitää aina suoritua? Muuten suomalainen on niin hiljainen ja mieltteliäs luonteeltaan. Ja hyvin luonnonläheinen ihminen, jalat maassa. Tuntuu siltä kun haluttaisiin muuttua/kehittyä toiseen suuntaan. Miksi? Joulu on ainoa aika milloin tykätää antaa jotakin muille. Itse sain paljon enemmän iloa siitä kun sain antaa 11 vuotiaalle pojalle skeittilaudan joululahjaksi, kuin mikään muu lahja minulle.

Itse yritän ajatella maailmaa positiivisella tavalla, ja olla liikaa keskittymättä elämässä suorittamiseen. Seuraan mitä sisälläni tapahtuu, ja koitan tiedostaa itseni ja ympäristöni. Ennen tavoittelin aina isoa taloa, Ferraria ja huvijahtia. Oli siinä jossakin kuvassa myös joku italialainen kaunotar yms. Nykyään tavoittelen vähän erilaisia asioita :) tavoitteeni on löytää tieni omaan sisäiselle valonlähteelleni. Olla läsnä. Olla onnellinen. Olla täysin itseni äärellä.

Muistan pienenä (n.10v) kun usein pohdin samaa kysymystä kuin nykyäänkin, mutta vähän eri tavalla. Kuka olen? Muistan myös kuinka koin usein "out of body experience". Pystyin aina joskus hiljenemään ja näkemään itseni ulkopuolisin silmin. Se oli jännä tunne. En ole kokenut sellaista piiitkään aikaan. Minusta tuntuu että henkinen puoleni on jollain tavalla nyt lukossa. Se on ollut ennen hyvin auki, mutta taas olen jumissa. Ennen pystyin jopa ohjaamaan unianikin. Se oli siistii. Tajusin unessani että näen unta ja pystyn tekemään mitä ikinä huvittaakin. Lentelin ympäri paikkoja ja pystyin olemaan missä vaan ja kenen kanssa halusinkin. Cool!

Nyt kun elämässäni on tapahtunut niin paljon, niin en ole ehtinyt miettiä mitä sisälläni tapahtuu. Olen keskittynyt vaan itseeni ja elämässä suoriutumiseen. Olen myös aina vaan keskittynyt muihin. En voi auttaa muita jos en ensin auta itteeni. Nyt tulee muutos. Alan taas kuuntelemaan itseäni ja mitä minun sisäinen ääni sanoaa minulle. Teen asioita jotka tekevät minua onnelliseksi. Tarkkailen ja tiedustelen. Keskityn olemaan iloinen ja positiivinen. Jos olen positiivinen, lisää positiivista tapahtuu minulle. Annan enemmän saadakseni enemmän. Mutta pitää välillä muistaa antaa itelle myös jotakin. Rakastan kaikkia, koska me kaikki olemme yhtä. Rakastan itteeni.

Musa chilauttaa

AAAHHHH!!! koko maailma pysähtyy kun tulee just se oikee biisi.
Mietin mikä siinä onkaan että koko kroppa reagoi siihen musiikkiin mitä kuuntelee? Jos oikee hyvä styge tulee, niin kylmät väreet menee pitkin kroppaa. Tulee sellanen hyvä "boogie" fiilis.
Mulle toimii ainakin niin, että vaikka olisin kuinka stressaantunut tahansa niin kun saan napit korviin ja pistän hyvän biisin soimaan...BUUM! fiilis on taas loistava. Onko se sit sitä nykyhetkessä olemista. Kaikki menneisyyden murheet jää jonnekkin unholaan ja tulevaisuuden asiat eivät ole enään oleellisia. Sitä keskittyy taas siihen nykyhetkeen ja nauttii musiikista. Vaikka musiikinkuuntelukin vähän ajan kuluttua loppuu, niin se hyvä fiiilis jää.

Musiikkimakunikin vaihtelee laidasta laitaan. Mut hyvä biisi on vaan hyvä biisi. Nyt sain tosi hyvät fiilikset taas kuuntelemalla Matisyahua - One Day. Mutta mun täytyy edelleen tehdä jotakin päästäkseen irti negatiivisista ajatuksista ja tunteista. Hämäänkö itseni taas vaan? Tähänhän pitäisi pystyä muutenkin. en halua aina jotain apukeinoja rauhottuaakseni, kuten esim. musa tai teekuppi yms. Joku päivä vielä osaan vaan olla ja nauttia jokaisesta hetkistä just sellaisina kun ne on. Jokainen hetki olisi niin kuin hyvä biisi soisi taustalla :) Jess!

Valo vs. Pimeys

Mikä siinä on kun joku kuski kiilaa Kehä 1:llä ihan nokan eteen, niin sitä vaan kilahtaa heti ja vilkuttaa pitkiä ja tööttää!? Ottaa niin paljon päähän tollaset tyypit jotka kiilaa. Heidän kauhea kiire aiheuttaa liikenteessä muille vaaratilanteita. Muistan sen jonkun mainoksen missä sanottiin, että "mikä meihin viisaisiin ihmisiin menee liikenteessä?". Niinpä! En tiedä miksi mäkin reagoin noin ja haluun näyttää sille kiilaajalle että olen ärsyyntynyt, kun muuten oon aika rento ja rauhallinen kaveri.

No mut mitään ei tapahtunut ja huomasinpa taas oman ylireagointini. Ajattelin jälkikäteen, että jos olisin vain ollut läsnä ja sisälläni vallitsisi rauha, niin en olisi reagoinnut niin. Tilanteessa häiritsi vissiin eniten se, että kyllä mullakin oli kiire enkä silti tee noin (vaikka joskus saatan tehdäkin). Näin siinä kiilaajassa varmasti jotain itseänikin. Se siinä varmasti ärsytti.

Töissä ja kotona mun on helpompi pysyä rauhallisena, olla läsnä ja nauttia nykyhetkestä. Pitäisi oppia pysymään samalla tavalla rauhallisena ns. erikoistilanteissakin eikä antaa egon hallita.
Tiedän että muutos ei tapahdu nyt heti. Annan henkisen kasvuni kehittyä omaa tahtia. Silti ajattelen, että muutos ja kasvu tapahtuu just tässä hetkessä. Tiedän, että ajattelen myös kokoajan liikaa tätä asiaa. JUST LET IT GO!

Mut oon oppinut, että asioita pitää vaan tiedostaa. Tiedostamalla pääsee "dark force:sta" eroon. Itse ajattelen asiaa niin, että minussa on pimeä ja valoisa puoli. Valoisa puoli on kuin auringonvalo ja pimeä kuin yö (pitch black). Kun tiedostan pimeän puolen, niin siihen osuu valo, ja kun pimeässä on valoa, niin pimeä häipyy. Pimeä ei voi valloittaa samalla tavalla valoa. Jos halutaan vähentää valoa niin täytyy estää valon lähde. Et voi tuoda huoneeseen lisää pimeyttä, mutta voit peittää valon. Tämä millä oma sisäinen valo peittyy on mielestäni epätietoisuus ja tiedostomattomuus. Kun tiedostaa, niin tulee valoisampaa. Esteet poistetaan, pimeä häviää ja esiin astuu valo.

Musta tuntuu että sisälläni on suuri valonlähde. Minä olen valo, mutta valo ei ole vielä tarpeeksi vahva. Mutta se on siellä. Se valo on kirkas, valkoinen ja vahva.

Kupin äärellä

Yöllä pyöri päässä kokoajan ajatus siitä että täytyy alkaa kirjoittamaan blogia.

Teen tätä itseeni varten, oman henkisen kasvuni varten. Olen tosissaan alkanut miettii elämässä suurempia kysymyksiä. Miksi olen täällä?

Minulla on tosi vahva tunne siitä että minulla on niin paljon annettavaa tälle maailmalle. Minulle on määrätty suuri tehtävä, mutta en ole vielä valmis ottamaan tehtävää vastaan.

Kävin tapaamassa hiljattain Mili Kaikkosta, näkijäillassa. Se oli erittäin mielenkiintonen tapahtuma.

Sain vahvistusta siitä omasta tunteestani, että minussa on Buddhaa, ja että ympärilläni on armeijallinen henkiä. Tämä armeija on minun taustajengi joka tukee minua ja joskus jopa vähän opastaa. Tykkään armeijastani. 

Yksi niistä monista inspiroinnin lähteistä tähän blogikirjoitteluun oli Yogi-teeni teepussien lappuset, missä aina on päivän viisaus. Eilen kun join iltateeni, niin luin teelappusestani ”The bast way of life is to be. Simply be.”


Sitten meninkin sänkyyn ja aloin lukee kirjaani (Eckhart Tolle, Läsnäolon Voima), missä puhutaan myös hyvin vahvasti läsnäolemisesta.

Olen varma siitä että elämästä saan paljon enemmän irti kun opin olemaan aina läsnä.

Minua ehkä eniten tässä maailmassa harmittaa se, että maailma pyörii niin nopeasti, ja kokoajan pitää tehdä jotain. Alankin tästä eteenpäin ainakin jokaisen teehetkeni ajaksi rauhoittumaan ja olemaan läsnä. Teen teehetkistäni oma meditointini. Uskon että tämä lähtee jostakin eteenpäin, ja aloitetaanpa tällaisella. Kaikki me tarvitsemme omaa aikaa. Aikaa itsellemme. Itsemme äärellä.

Tästä keksinkin nimen blogiini ”Itseni äärellä”. Katsotaan minkälaisia ajatuksia tulee mieleen itseni äärellä kun annan itselleni omaa aikaa, ja olemalla läsnä. 

Mielenkiintoinen vuosi 2011 on ainakin tiedossa J