Oli mielestäni hyvä teksti. Tykkäsin erityisesti kun hän kirjoitti siitä kuinka meidän täytyy ongelmien tullessa keskittyä enemmän ongelman ratkaisuun eikä itse ongelmaan. Jos ongelmalle ei löydy ratkaisua, niin älä silloinkaan murehdi ongelmasta, koska sille ei voi tehdä enään mitään. Viisasta, eikö nii? Tästä tuli jotenkin myös mieleen jenkkidokkari The Secret. Siinä puhuttiin paljon "law of attractionistä". Kuinka sä vedät itseesi kaikkii asioita/tapahtumia mitä ajattelet/tunnet kuin magneetti. Kuinka positiivisella ajatuksella ja tunteella saat lisää hyvää itsellesi. Ja tietenki vice versa. Mielestäni tässä toimii hyvin esimerkki kuinka parkkeeraat auton jonnekkin stadiin ja sä mietit kuinka sua ärsyttäis jos siinä olis parkkisakko kun tuut takaisin. Sä mietit, ja keskityt siihen tunteeseenkin mitä parkkisakko sulle tekisi. Kun tuut takaisin autolle huomaatkin että tuulilasin ikkunalla onkin parkkisakko (dääm) ja sit sanot vielä "no tietenkin!". Näin on ainakin käynyt mulle. Mutta jos on hyvällä tuulella ja miettii kuinka saa asiat hoidettua stadissa jouhevasti ja palaa autolle ja ajaa sit kotiin, ja mielessä ei käykään sakkolappu, niin AVOT... Ei sakkolappua :).
All that we are is the result of what we have thought.
- Buddha
En ole mikään buddhalainen, enkä tiedä siitä vielä niin paljon, mutta buddhalainen elämänfilosofia on mielestäni kaunis. Heillä on vahvasti se ajatus että me kaikki olemme yhtä ja antamalla enemmän, myös saa enemmän. Tämä on siis mitä olen ymmärtänyt. Olen huomannut että suomalaiset eivät ole aina niin avuliaita ja aina mieti samalla tavalla. Keskitymme liikaa itteemme. Keskitymme omaan suoritukseemme. Miksi meidän pitää aina suoritua? Muuten suomalainen on niin hiljainen ja mieltteliäs luonteeltaan. Ja hyvin luonnonläheinen ihminen, jalat maassa. Tuntuu siltä kun haluttaisiin muuttua/kehittyä toiseen suuntaan. Miksi? Joulu on ainoa aika milloin tykätää antaa jotakin muille. Itse sain paljon enemmän iloa siitä kun sain antaa 11 vuotiaalle pojalle skeittilaudan joululahjaksi, kuin mikään muu lahja minulle.
Itse yritän ajatella maailmaa positiivisella tavalla, ja olla liikaa keskittymättä elämässä suorittamiseen. Seuraan mitä sisälläni tapahtuu, ja koitan tiedostaa itseni ja ympäristöni. Ennen tavoittelin aina isoa taloa, Ferraria ja huvijahtia. Oli siinä jossakin kuvassa myös joku italialainen kaunotar yms. Nykyään tavoittelen vähän erilaisia asioita :) tavoitteeni on löytää tieni omaan sisäiselle valonlähteelleni. Olla läsnä. Olla onnellinen. Olla täysin itseni äärellä.
Muistan pienenä (n.10v) kun usein pohdin samaa kysymystä kuin nykyäänkin, mutta vähän eri tavalla. Kuka olen? Muistan myös kuinka koin usein "out of body experience". Pystyin aina joskus hiljenemään ja näkemään itseni ulkopuolisin silmin. Se oli jännä tunne. En ole kokenut sellaista piiitkään aikaan. Minusta tuntuu että henkinen puoleni on jollain tavalla nyt lukossa. Se on ollut ennen hyvin auki, mutta taas olen jumissa. Ennen pystyin jopa ohjaamaan unianikin. Se oli siistii. Tajusin unessani että näen unta ja pystyn tekemään mitä ikinä huvittaakin. Lentelin ympäri paikkoja ja pystyin olemaan missä vaan ja kenen kanssa halusinkin. Cool!
Nyt kun elämässäni on tapahtunut niin paljon, niin en ole ehtinyt miettiä mitä sisälläni tapahtuu. Olen keskittynyt vaan itseeni ja elämässä suoriutumiseen. Olen myös aina vaan keskittynyt muihin. En voi auttaa muita jos en ensin auta itteeni. Nyt tulee muutos. Alan taas kuuntelemaan itseäni ja mitä minun sisäinen ääni sanoaa minulle. Teen asioita jotka tekevät minua onnelliseksi. Tarkkailen ja tiedustelen. Keskityn olemaan iloinen ja positiivinen. Jos olen positiivinen, lisää positiivista tapahtuu minulle. Annan enemmän saadakseni enemmän. Mutta pitää välillä muistaa antaa itelle myös jotakin. Rakastan kaikkia, koska me kaikki olemme yhtä. Rakastan itteeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti