No mut mitään ei tapahtunut ja huomasinpa taas oman ylireagointini. Ajattelin jälkikäteen, että jos olisin vain ollut läsnä ja sisälläni vallitsisi rauha, niin en olisi reagoinnut niin. Tilanteessa häiritsi vissiin eniten se, että kyllä mullakin oli kiire enkä silti tee noin (vaikka joskus saatan tehdäkin). Näin siinä kiilaajassa varmasti jotain itseänikin. Se siinä varmasti ärsytti.
Töissä ja kotona mun on helpompi pysyä rauhallisena, olla läsnä ja nauttia nykyhetkestä. Pitäisi oppia pysymään samalla tavalla rauhallisena ns. erikoistilanteissakin eikä antaa egon hallita.
Tiedän että muutos ei tapahdu nyt heti. Annan henkisen kasvuni kehittyä omaa tahtia. Silti ajattelen, että muutos ja kasvu tapahtuu just tässä hetkessä. Tiedän, että ajattelen myös kokoajan liikaa tätä asiaa. JUST LET IT GO!
Mut oon oppinut, että asioita pitää vaan tiedostaa. Tiedostamalla pääsee "dark force:sta" eroon. Itse ajattelen asiaa niin, että minussa on pimeä ja valoisa puoli. Valoisa puoli on kuin auringonvalo ja pimeä kuin yö (pitch black). Kun tiedostan pimeän puolen, niin siihen osuu valo, ja kun pimeässä on valoa, niin pimeä häipyy. Pimeä ei voi valloittaa samalla tavalla valoa. Jos halutaan vähentää valoa niin täytyy estää valon lähde. Et voi tuoda huoneeseen lisää pimeyttä, mutta voit peittää valon. Tämä millä oma sisäinen valo peittyy on mielestäni epätietoisuus ja tiedostomattomuus. Kun tiedostaa, niin tulee valoisampaa. Esteet poistetaan, pimeä häviää ja esiin astuu valo.
Musta tuntuu että sisälläni on suuri valonlähde. Minä olen valo, mutta valo ei ole vielä tarpeeksi vahva. Mutta se on siellä. Se valo on kirkas, valkoinen ja vahva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti