lauantai 19. helmikuuta 2011

Astangajooga

Aloitin joogaamisen reilu kuukausi sitten. Olen käynyt nyt alkeiskurssin läpi ja voin sanoo et Astangajooga on ihan mun juttu :) Aluksi ajattelin, että Astangajooga olisi sellasta venyttelyy ja meditointii... se on paljon enemmän. Hiki lentää, lihakset venyy ja paukkuu. Joutuu kokoajan keskittyy hulluna asanoihin (jooga asennot) ja muistaa pitää bandhat (lukot) ja hengittää ujjayi-hengitys. Se on niin siistii. Eniten mua tietenkin kiehtoo se, ettei se ei ole pelkästään "voimistelua" vaan, että se on tosi henkistä harjoitusta samalla. Astangajoogassa unohtuu helposti kaikki muu, kaikki huolet ja murheet. Siinä joutuu niin paljon keskittymään omaan itseensä ja omaan kehoon. Joogassa unohtuu aika. Siinä ollaan todellakin läsnä kokoajan, ollaan itsensä äärellä ;).  Joogassa pyritäänkin siihen, että mieli lepää ja keho tekee duunii. Ulos hikoillaan ja hengitetään mentaaliset ja fyysiset toksiinit. Sisään hengitetään energiaa ja voimaa.

Ostin Minä olen messuilta kirjan Astangajoogasta. Kirja on AstangaJooga Harjoitukset&Filosofia. Mitä enemmän uppoudun astangajoogan maailmaan sitä enemmän se alkaa mua kiehtoo. Voin sanoo että tää kirja on kyl tosi jees kans. Oon siis lukenu ihan alun vaan, mutta siinä selitetään niin hyvin mikä on astangajoogan "juttu". Lainaus kirjasta;
"Joidenkin mukaan astangajooga on soturijoogaa, ja että soturit käyttivät sitä valmistautuakseen taisteluun henkisesti. Tämä on erittäin surullinen väärinymmärrys. Ne, jotka ovat harjoittaneet astangaa todellisen kokemuksen kautta, ovat sen jälkeen väsyneitä ja onnellisia, eivät suinkaan valmiita taisteluun. Sen sijaan harjoittajan tekisi pikemminkin mieli haöata viholistaan ja täydellisen antautumisen kautta antaa tälle kaikki, mitä hän pyytää. Samalla hänelle voisi mahdollisesti jakaa käyttökelpoisia neuvoja sen suhteen, miten elämästä voi nauttia, ja ettei sitä tarvitse hukata sellaisiin typeryyksiin kuin aggressioon tai sodankäyntiin. Soturijoogaa ei ole olemassakaan. Sota ja jooga ovat toisensa poissulkevia, koska joogan ensimmäinen käsky on ahimsa, väkivallattomuus."


Suosittelen kaikille jotka diggaa liikkua ja meditoida. Tai oikeistaan suosittelen kaikille. Mä oon niin fiiliksissä täst astangajoogasta tällä hetkellä, että tekis kokoajan mieli tehä aurinkotervehdyksiä. Jokaisen joogahetken jälkeen on todella rauhallinen olo ja tuntuu että sielu on saanut ruokaa. On erittäin levollisessa tilassa ja hymyilyttää kokoajan. Astangajooga on minulle tosi terapeuttista ja hyvää. Joogassa löytää itsensä. Fileis!


2 kommenttia:

  1. Kommentoisin soturiutta sen verran, että kyse ei olekaan halusta tappaa ja vahingoittaa. Todellakin joogassa ahimsa eli väkivallattomuus näkyy kaikessa. Sen sijaan asanat vahvistavat ja puhdistavat niin kehoa kuin mieltä ja tekevät harjoittajasta henkisen soturin, mikäli hän niin haluaa. Jos ajatellaan, että soturilla on valppaat aistit, tyyni ja keskittynyt mieli sekä vahva keho, niin juuri näitä ominaisuuksia säännöllinen asanaharjoitus kehittää. Niinpä joogassa on useampi soturiasana, Virabhadrasana. =)

    VastaaPoista
  2. Nojoo, toi on hyvä pointti. Noi soturin ominaisuudet kuullostaa hyvältä. Itse pyrinkin siihen että olisin henkinen soturi :) Vielä en ole päässyt niin syvälle tähän joogan maailmaan, mutta voin kyl sanoo että tää on tosi koukuttavaa :)

    VastaaPoista