Mustan möykyn käsittely

WAU mikä viikko mulla on ollut takana. Olen pitkään työstänyt suhdettani vanhempiini sisäisesti ja nyt vihdoinkin saanut rohkeutta ja voimia tuoda esiin niitä. Olen myös sellainen tyyppi (tai siis OLLUT) joka aina laittaa muitten tarpeet ja huolet omieni eteen. Unohdan täysin itseeni ja jätän kaikki ongelmat taakseni. Tämä on johtanut siihen, että ne ongelmat jotka olisi vaatineet jonkun näköistä käsittelyä ovat jääneet käsittelemättä. Sitten kaikki nämä ongelmat ovat jääneet sisääni ja alkaneet patoutumaan yhdeksi isoksi mustaksi köntiksi/möykyksi. Tämä musta möykky on piiloutunut kaiken piilopositiivisuuden taakse. Ihan kuin salaisin itseltäni kaikki ongelmat, ikään kuin huijaan itseäni, ettei minulla ole mitään ongelmaa. Meillä ei ole perheessä ollut myöskään tapana käsitellä tai edes keskustella negatiivisista asioista ääneen tai purkaa pahaa oloa. Tunnemaailma on olut vähän vieras asia. Tai näin minä sen olen kokenut. Ehkä olisin kaivannut enemmän rohkaisua ja kannustutsta, että on okei purkaa tunteitaan ja keskustella niistä. Olisin kaivannut hyville ja pahoille tunteille hyväksymistä ja hyväksyntää sellaisena kun olen. Enhän minä lapsena ole voinut mennä puhumaan tunteistani kun ei minulle ole annettu esimerkkiä miten sitä tehdään. Olen pelkänyt, että vanhemmat eivät rakasta minua yhtä paljon jos minussa onkin joku ongelma. Voi olla, että vanhemmat ovat jollain tavalla yrittänyt tukea tunteista keskustelemista ja purkamista mutta se ei ole välittynyt minulle. Olen kaivannut vanhemmilta sen aloitteen. Sitä tukea ja rakkautta ja hyväksyntää. Siis tällä yritän vaan sanoa se, että vaikka joku yrittää opettaa jollekkin jotakin niin toisella puolella on aina joku kenellä on oma tapa sisäistää asioita. Kaikilla on oma tapa kokea asioita. Ja en sano että vanhempani ovat tehneet mitään väärin vaan uskon, että he ovat theneet parhaansa ja kasvattaneet minua juuri niin hyvin kuin pysyivät. Olen kiitollinen vanhemmistani ja he ovat parhaat vanhemmat mitä olisin voinut toivoa. Mutta nyt olen saanut löytää omia keinoja käsitellä mustaa möykkyä.

Nämä patoutuneet tunteet ovat vihdoinkin nousseet esiin suuren työn jälkeen. Olen pikkuhiljaa kuorinnut tämän mustan möykyn ympäriltä kuoret pois kuin sipulilta. Aina yksi kuorikerros kerralla. Toissa viikonloppuna päätin että menen vanhempieni luokse mökille kertomaan näistä mun jutuista. Kertomaan heille mitä olen käynyt läpi ja mitä on patoutunut sisälläni koska minulla ei ole ollut työkaluja käsitellä näitä tunteita. Kerroin kuinka olen etsinyt ulkopuolelta apua ja olen löytänyt vihdoinkin muutama vuosi sitten tapoja päästä käsiksi vanhoja tapahtumia mitkä vaativat huomiota ja irtipäästämistä. Meditaatiolla ja joogalla saan mieleni hiljaiseksi jonka jälkeen on helpompi tunnistaa ja kuulla mitä sisälläni myllää. Tämän jälkeen tartun johonkin aiheeseen/asiaan tai tunteeseen. Tutkailen sitä ja hyväksyn sen olemassaolon ja hengitän valoa ja rakkautta. Nyt kun sain eteeni tämän patoutuneen mustan paskamöykyn olin aika kusessa. Tämä möykky vaati paljon enemmän työtä. Joten minun oli pakko myös selvitellä asioita vanhempien kanssa. "Put the record straight". Minulla on ihanat vanhemmat, enkä ole mistään katkera. Mutta he eivät aina tunnu ymmärtävän mitä yritän sanoa. Viikonloppu mökillä meni tosi hyvin vanhempieni kanssa. Päästiin sille tasolle, että he saivat kuulla mitä olen elämässäni kokenut ja mitä tunnen sisälläni. He kuuntelivat minua mutta eivät kuitenkaan kuullut kaikkea. Tuntui siltä, että he eivät vaan ymmärrä kaikkea. Esim. miten vanhat tunteet voivat nousta nyt pintaan jne. Olin todella ylpeä itsestäni, että löysin sisältä rohkeuden keskustella heidän kanssa asioista mitkä eivät ole helppoa keskustella heidän kanssa, ns. tabu. Tämä viikonloppu oli minulle henkisesti todella rankka. Laitoin siihen kaikki energiani.

Maanantaina tajusinkin, että tämä musta möykky sisälläni hajottaa minua täysin jos en nyt hoida sitä. Musta möykky tuli vahvemmin esiin kun olin avannut keskustelun vanhempieni. Tunsin, että hajoan henkisesti ja fyysisesti. Menin heti maanantaina puhumaan pomolleni fiiliksistä ja että minun on pakko saada aikaa hoitaa itseäni. Hän ymmärsi heti tilanteen ja antoi 100% tukensa. Hän ehdotti että menisin työterveylääkärille pyytämään sairaslomaa ja aikaa itselleni. Niin tein ja sain kaksi viikkoa sairaslomaa ja kahden viikon päästä katsotaan tarvitsenko vielä kaksi viikkoa lisää.

Kun tulin lääkärin tapaamisesta kotiin romahdin sänkyyni itkemään vaimoni viereen. Tajusin siillä hetkellä, että olin todella romuna. Olin oikeasti hajalla. En ole myöskään koskaan aikaisemmin tehnyt mitään tällaista itselleni. Siis ottanut aikaa itselleni ja lähtenyt hoitamaan omia tunteitani. En ole pitänyt itsestäni niin hyvin huolta mitä minä todella ansaitsen. Olen aina odottanut, että joku muu pitää minusta huolta kun minä pidän myös muista huolta. Mutta minähän olen paras tunnistamaan mikä on minussa vikana ja miten minua pitää hoitaa. En myöskää osaa pyytää apua enkä aikaa itselleni. Itkin osaksi myös ilon kyyneleitä ku tajusin, että tästä alkaa matka kohti eheytymistä. Olin vielä seuraavana päivänä todella hajalla mutta onneksi sain ajan Mika Peltolalle. Hän teki minulle energiahoitoa/tasapainoitusta. Se oli todella voimakas kokemus. Paljon negatiivista energiaa pääsi vapautumaan ulos. Tunsin itseni taas tasapainoiseksi. Mutta eheytymisprosessi oli vasta alussa. Lepäsin loppupäivän ja nautin hetkistä vaimoni ja poikani kanssa.

Seuraavana aamuna menin joogaamaan. Tapasin salilla joogaopettajani ja ystäväni ja kerroin hänelle mitä minulle on tapahtunut ja mitä olen käsittelemässä. Sain häneltä huiman määrän kannustusta ja rakkautta ja arvostusta siitä, että teen tämän itseni vuoksi. Joogaharjoitus oli myös hyvin voimistava ja tasapainoittava. Joogan jälkeen löysin sisältäni taas energiaa ja rohkeutta jatkaa keskustelua vanhempieni kanssa joka jäi hieman kesken. Yritin kertoa heille asioista mitkä tuntuvat minulle tärkeiltä ja kuinka kaipaan heiltä vaan tukea ja hyväksymistä. Tunnen kyllä heistä sen rakkauden ja tietynlaista hyväksymistä. Mutta se hyväksyminen rajoittuu heidän omaan maailmaansa. He hyväksyvät sen mikä on heidän mielestä järkevää ja hyväksyttävää. He eivät hyväksy minua juuri sellaisena kun olen. He eivät ymmärrä minun maailmaa eikä hyväksy sitä aina. Toinen keskustelu heidän kanssa oli taas hedelmällistä muttei antanut sitä mitä heiltä hain. Jouduin menemään heidän luokse vielä kerran. Tällä kertaa olin hyvin määrätietoinen ja annoin kaiken tulla juuri sellaisena kun se on. En enään kaunistellut mitään, enkä pelännyt heidän reaktiotaan. Kerroin sairaslomastani ja kuinka minulla on oikeesti paska olla. Kerroin taas asioista jotka ovat minulle tärkeitä mutta he eivät edelleenkään ymmärtäneet niitä/hyväksyneet niitä. Tartuin nyt niihin asioihin voimakkaammin ja sanoin, että tämä on juuri se mikä häiritsee minua. Toivon heiltä vaan hyväksymistä ja tukea vaikka he eivät kaikkea ymmärräkkään. Toivon vaan, että he luottavat minuun, että tiedän itse mikä on minulle parasta ja, että osaan seurata omia unelmiani. Päästiin pienen riidan jälkeen lopputulokseen missä todettiin että elämme ihan eri maailmoissa ja tässä täytyy vaan hyväksyä toistemme maailmoja. Minähän olen elänyt heidän maailmassaan koko lapsuuteni, mutta nyt herään omaan maailmaani. He vihdoinkin tukevat minua, että saan mahdollistettua yhden unelmistani. Tämä oli aikamoista shokkihoitoa heidän kanssa. Mutta uskon, että tämä on vasta alkua. Nyt toivon, että he alkavat ymmärtää minua uudella tavalla ja kunnioittamaan minua sellaisena kuin olen ja hyväksyy se, että elän erilaisessa maailmassa kuin he.

Tämä viimeinen keskustelu ja tieto, että vanhempani tietävät missä maailmassa elän helpotti oloani huomattavasti. Meillä on varmasti vielä monta keskustelua edessä mutta tämä tilanne on hyvä nyt vähäksi aikaan. Olen tuntenut oloani paljon paremmaksi ja käynyt useammin joogaamassa. Joogan avulla saan pidettyä itseäni tasapainossa ja rauhallisena. Tapaan kokoajan ihmisiä jotka jatkuvasti kannustavat ja tukevat minua. Saan hirveesti positiivista palautetta muilta ja annan muille hyvän esimerkin, että välillä kannattaa ottaa aikaa itselle. Olen huomaanut kuinka kaikki tämä on ollut myös muille inspiraation lähde. Päätin viime energiahoidon jälkeenkin, että menen tasapainoitukseen väh. kerran kuussa. Alan myös tekemään enemmän healing-työtä muille. Se on asia mistä nautin kun saan auttaa muita ja se auttaa myös minua. Kun teen healing-työtä niin minun pitää myös pitää itseni kunnossa jotta voin auttaa muita.

Tämä lyhyt aika (n.kaksi viikkoa) on kääntänyt elämäni kohtii uutta suuntaa. Olen väsynyt mutta onnellinen, että teen tämän itselleni. Tämä puhdistaa ja vapauttaa paljon negatiivista energiaa minusta. Silloin annan myöskin tilaa enemmän positiiviselle energialle. Olen myös oppinut, että hyviä asioita tapahtuu kun teet oikeita päätöksiä itseäsi takia jotka palvelevat juuri sinua. Kuuntelemalla itseäsi ja toteuttamalla itseäsi saat yhteyden omaan jumalalliseen yhteyteen. Pidä itsestäsi huolta niin universumikin pitää sinusta huolta.