Astangajooga

Aloitin joogaamisen reilu kuukausi sitten. Olen käynyt nyt alkeiskurssin läpi ja voin sanoo et Astangajooga on ihan mun juttu :) Aluksi ajattelin, että Astangajooga olisi sellasta venyttelyy ja meditointii... se on paljon enemmän. Hiki lentää, lihakset venyy ja paukkuu. Joutuu kokoajan keskittyy hulluna asanoihin (jooga asennot) ja muistaa pitää bandhat (lukot) ja hengittää ujjayi-hengitys. Se on niin siistii. Eniten mua tietenkin kiehtoo se, ettei se ei ole pelkästään "voimistelua" vaan, että se on tosi henkistä harjoitusta samalla. Astangajoogassa unohtuu helposti kaikki muu, kaikki huolet ja murheet. Siinä joutuu niin paljon keskittymään omaan itseensä ja omaan kehoon. Joogassa unohtuu aika. Siinä ollaan todellakin läsnä kokoajan, ollaan itsensä äärellä ;).  Joogassa pyritäänkin siihen, että mieli lepää ja keho tekee duunii. Ulos hikoillaan ja hengitetään mentaaliset ja fyysiset toksiinit. Sisään hengitetään energiaa ja voimaa.

Ostin Minä olen messuilta kirjan Astangajoogasta. Kirja on AstangaJooga Harjoitukset&Filosofia. Mitä enemmän uppoudun astangajoogan maailmaan sitä enemmän se alkaa mua kiehtoo. Voin sanoo että tää kirja on kyl tosi jees kans. Oon siis lukenu ihan alun vaan, mutta siinä selitetään niin hyvin mikä on astangajoogan "juttu". Lainaus kirjasta;
"Joidenkin mukaan astangajooga on soturijoogaa, ja että soturit käyttivät sitä valmistautuakseen taisteluun henkisesti. Tämä on erittäin surullinen väärinymmärrys. Ne, jotka ovat harjoittaneet astangaa todellisen kokemuksen kautta, ovat sen jälkeen väsyneitä ja onnellisia, eivät suinkaan valmiita taisteluun. Sen sijaan harjoittajan tekisi pikemminkin mieli haöata viholistaan ja täydellisen antautumisen kautta antaa tälle kaikki, mitä hän pyytää. Samalla hänelle voisi mahdollisesti jakaa käyttökelpoisia neuvoja sen suhteen, miten elämästä voi nauttia, ja ettei sitä tarvitse hukata sellaisiin typeryyksiin kuin aggressioon tai sodankäyntiin. Soturijoogaa ei ole olemassakaan. Sota ja jooga ovat toisensa poissulkevia, koska joogan ensimmäinen käsky on ahimsa, väkivallattomuus."


Suosittelen kaikille jotka diggaa liikkua ja meditoida. Tai oikeistaan suosittelen kaikille. Mä oon niin fiiliksissä täst astangajoogasta tällä hetkellä, että tekis kokoajan mieli tehä aurinkotervehdyksiä. Jokaisen joogahetken jälkeen on todella rauhallinen olo ja tuntuu että sielu on saanut ruokaa. On erittäin levollisessa tilassa ja hymyilyttää kokoajan. Astangajooga on minulle tosi terapeuttista ja hyvää. Joogassa löytää itsensä. Fileis!

Lukekaa tämä kirja!

Luin just Deepak Chopran kirjan "Buddha". Oli tosi siisti tarina prinssistä josta tuli Buddha. Ihan mieletön tarina. Mä oon niin fiiliksissä tosta kirjasta. Sitä kun lukee uppoutuu täysin Siddhartan elämään. Ohhohoh! Niin paljon viisauksia. Voisin hehkuttaa tätä vaikka kuinka paljon :) Kandee lukee.

Telepatia

Onkohan ihmisillä telepaattisia kykyjä? Mä ainakin uskon jotenkin siihen. Kun esim. just ajattelee jotain ihmistä ja kelaa et vois soittaa sille, niin samalla se ihminen soittakin sulle. Siitä tulee aina ihan hullu fiilis ja vastaa puhelimeen et "mä JUST ajattelin sua...telepatiaaa!". Voihan se olla sattumaakin, mutta kyl mä uskon et siinä on jotain telepaattista. Ja vauvojen ja äitien väliset suhteet ovat aika telepaattiset. Tästä oli just  tänään puhetta himassa kun meidän pikkupoitsu oli mamin kanssa osteopatialla, niin pikkunen reagoi kuulema aina kun äitiä hoidettiin. Kuulin myös sellaisen jutun et jollain koirilla ja omistajilla on telepaattisia connectioneita. Jos koiran omistaja on toisessa talossa ja koira toisessa ja omistaja ajattelee et lähtee nyt koiransa kanssa ulos lenkille. Omistaja lähestyy ovea ja kokoajan kelaa ulkoilua koiransa kanssa, niin koira siellä toisessa rakennuksessa heti ampasee ovelle häntää heiluttaen, innoissaan menossa ulos lenkille.

Uskon että maailmassa on paljonkin asioita mitä ei voida selittää. Se on niin siistii ku meillä on mystisiä asioita ympärillämme. Kaikki tällaset jutut tekevät ainankin mun elämästä tosi mielenkiintoisen. Mitähän se telepatia sit oikeen on? Itse kelaan et se ei ole sitä että toinen tietää mitä toinen ajattelee, vaan se on tunnetason homma. Ajatukset eivät kulkeudu, vaan se läsnäolon voima, tunne. Sama homma kun tunnet jos joku tuijottaa sua. Tai tunnet et joku seisoo sun selän takana, tai tunne kun et ole yksin huoneessa. Se on läsnäolon voima. Tunnet jonkun toisen läsnäoloa. Tämä kehittyy telepatiaksi kun tunne on tosi vahva ja tunnet mitä toinen tuntee. Tää on mun kelailut telepatiasta.

Kiitollisuus

Elämässä voi olla niin monesta asiasta kiitollinen. Ensinnäkin saadaan kaikki olla kiitollinen siitä, että saadaan elää täällä ihmeellisellä planeetalla. Sitä ei vaan aina muista olla kiitollinen niistä pienistä asioista. Itekkin valitan mitä ihmeellisimmistä jutuista. Oon tottunut aina kaikkeen hyvään ja kun ajoittain ei menekkään buenosti, niin alkaa valitus. Kauheeta voivottelua ja ärsytystä. Ei se kyllä koskaan ole auttanut asiaa.

Kiitollisuus on suuri voima. Ite aloin funtsii syvällisemmin sen voimaa. Kun teen esim. tietsikalla jotain duunii ja kone alkaa pätkii, tökki ja pykii, niin mua alkaa ärsyttää. Hidas peecee mistä ei ole mihinkään. Voisinhan mielummin olla kiitollinen vaikka siitä, että meillä on olemassa tietokoneita mitkä useimmiten kuitenkin helpottavat meidän elämää.

Yritänkin tästä lähtien muistuttaa itseäni joka aamu asioita mistä voisin olla kiitollinen. Kun olen onnellinen ja hyvällä tuulella, niin tuntuu siltä, että miten voisinkaa valittaa. Mulla on ihana elämä! Mutta silti alan helposti valitta jostakin ihan turhista asioista. Varsinkin väsyneenä elämä tuntuu vaikealta. Uskon, että jokaisella hetkellä voi kuitenkin olla kiitollinen jostakin.

Miksi ihmiset sitten valittavat? Miksi ei aina osata olla kiitollisia? Mitä hyötyä valittamisella on? Omalla kohdalla luulen saavani jotakin valittamalla. Tai EGONI luulee saavansa jotakin valittamalla. Kun joku homma on "päin mäntyä" niin luulemme, että asia korjaantuu valittamalla. Tai luulemme, että ainakin olo helpottuu valittamalla. Ei se valittaminen koskaa ole auttanut mitään.

Itse kokeilen nyt koko Helmikuun ajan kiitollisuuden voimaa. Voin raportoida tästä kuukauden päästä.  Eli joka kerta kun ärsyynnyn jostakin, tai tuntuu siltä, että tekis mieli valittaa, niin yritän löytää siitä tilanteesta jotakin mistä voisin olla kiitollinen. Koska tiedän, että minä teen kaikista tilanteista juuri sellaisia kun itse haluan. Eli miksi en voi mielummin olla kitollinen niistä positiivisista asioista, mielummin kun valittaa negatiivisista. Tämä vaatii aika moista läsnäoloa. Saa nähä miten jäbän käy :)