maanantai 24. syyskuuta 2012

Hajoaminen

Nousen aamulla ylös, käyn suihkussa, herätän Adon, teen Adolle aamupalan, syön nopeesti ja lähden töihin. Oon töissä 8-16 ja sit tuun kotiin auttamaan Maria tekemään ruokaa ja leikkimään Adon kanssa. Sit syödään ja lähdetään Adon kanssa ulos leikkimään.
Tää on aikalailla mun arki. Välillä on niitä päiviä kun menen illalla joogaamaan ja onhan minulla viikonloput (milloin ollaan menty usein mökille "töihin").
Viime viikolla oli vielä sellainen viikko, että olin kaksi päivää työmatkalla Ruotsissa ja tein todella pitkiä päivä. Lisäksi söin huonosti ja nukuin huonosti - ei aikaa itselle ollenkaan. Nyt olen aika hajalla.

Huomasin nyt kaiken tämän jälkeen, että kun kadotan yhteyden itseeni, keskityn kokoajan muihin asioihin niin voin huonosti. Annan helposti kaiken huomioni muille ja unohdan itseni täysin. Teen jatkuvasti asioita saadakseen muilta hyväksymisen. Teen asioita rakennettujen mallien mukaisesti mitkä eivät ole välttämättä edes oman arvomaailman mukaisia. Syön huonosti vaikka tiedän, että se ei sovi minulle. Olen viime aikoina ollut jatkuvasti väsynyt ja stressaantunut. Miksi?
EN KUUNTELE ITSEÄNI!!!

No miksi en kuuntele itseäni enemmän? 
Mielessäni on niin paljon muita asioita pyörimässä, etten kuule mitä kehoni kertoo tai mitä todellinen minä sanoo. Mielen turbulenssi on liian kova.

No miksi en hiljennä välillä mieltä?
En koe, että olen oikeutettu sille. Siis, että muiden tarpeet tulevat omieni eteen. En saa järjestettyä omaa aikaa, missä pääsisin purkamaan ajatuksia, kuuntelemaan itseäni ja tarkkailemaan kaikkea.  Tämä ei johdu muista, vaan itsestäni. Välillä olen niin irrallaan omasta itsestäni, etten edes huomaa kuinka paljon tarvitsen taukoa/aikaa itselleni. Vasta sitten kun hajoan täysin ja pahan olon tunne on liian voimakas niin silloin vasta avaudun ja alan järjestää itselleni aikaa.

Miksi paha olo kasaantuu sisälläni?
En pura tunteitani. En kuuntele tunteitani. En pysähdy välillä tarkistamaan itseäni. Tunteiden ja asioiden purkaminen on todella tärkeää. Onneksi minulla on ihana vaimo joka on paras peili. Voin hänelle purkaa kaiken ja keskustella kaikesta. Voin olla täysin oma itseni hänelle. Kun paha olo on kasaantunut liian voimakkaaksi voin itkeä ja antaa kaiken tulla.

Miksi en pura aikaisemmin?
Koen, ettei minun tarvitse puhua ongelmistani. En halua, että minun ongelmistani tulee muitten ongelmia. Pelkään, että jos valitan omista ongelmista niin minua ei rakasteta. Yritän siis kokoajan olla jotain muuta mitä olen peittämällä ongelmia. Sisimmässäni tiedän, että minua rakastetaan sellaisena kuin olen. Aiheutan enemmän pahaa kun olen purkamatta pahaa oloani ja olemalla väsynyt/kiukkuinen/poissaoleva. Olemalla jotain mitä en oikeasti ole vie minulta hirveesti energiaa. Jos olen rehellinen itselleni ja tiedostan pahan olon, niin voin purkaa sitä muille.

Miksi minun täytyy purkaa?
Tunteet kasaantuvat minussa. En ole läsnä tunteilleni. En ole rehellinen niille. En salli negatiivisiä tunteitä itsessäni. Kun koen jotain mikä ärsyttää lokeroin ärsytyksen laatikkoon ja en hyväksy sitä. Nielen ärsyyntymisen sen sijasta että hyväksyn sen tunteen ja annan sen tulla ja mennä. Kun koen mitä tahansa negatiivista yritän muuttaa sitä positiiviseksi. Tämäkin vie minulta hirveesti energiaa kun voisin vaan antautua tunteelle. Minun täytyy oppia hyväksymään kaikki tunteet minussa ja olla rehellinen niille. Tämä johtaa siihen, että tarkkailen ja käyn läpi tunteita ja asioita minussa eikä niitäö tarvitse purkaa välttämättä kenellekkään kun ne on jo tiedostettu ja hyväksytty.

Suurin oppi tästä on varmastikin se, että hyväksymällä kaikki tunteet sellaisena kuin ne ovat ei kasaa pahoja tunteita sisällä. Olemalla rehellinen itselle ja olemalla läsnä tunteilleen on avain. Täytyy kuunnella omaa kehoa ja puhua tunteistaan jos siltä tuntuu. Mutta kaikki tunteet ovat tervetulleita ja täysin hyväksytty. Rakkaus voittaa aina kaiken ja hyväksymisessä, kiitollisuudessa, myötätunnossa ja armollisuudessa on rakkauden energiaa. Se puhdistaa.

Alan myöskin järjestämään itselleni taas enemmän aikaa.
Järjestän itselleni enemmän mahdollisuuksia hiljentyä ja olla yhteydessä itseeni. Tämä on helposti järjestettävissä, kunhan otan vain asiakseni järjestää sitä. Parasta mitä voin tehdä muille on hoitaa itseni kuntoon ja olemalla itseni. Se ei palvele ketään (ei myöskään itseäni) olemalla jotain muuta ja esittämällä, että kaikki on OK. Se ei palvele myöskään ketään, että palvelee vain muita ja unohtaa itsensä. Se vain hajottaa kaiken.


TASAPAINO